Veroilmoitus vs. kirjanpito – miksi kirjanpidon tulos ei kerro koko totuutta?

Yrityksen veroilmoitus laaditaan aina kirjanpidon pohjalta, mutta kirjanpidon tulos ja verotettava tulo eivät yleensä ole samansuuruisia. Tämä herättää usein hämmennystä yrittäjissä. Erot johtuvat siitä, että kirjanpidolla ja verotuksella on eri tarkoitus ja eri säännöt.

Kirjanpito kuvaa yrityksen taloudellista tilannetta kirjanpitolain (KPL) mukaisesti mahdollisimman oikean ja riittävän kuvan periaatteella. Verotus puolestaan perustuu verolainsäädäntöön (EVL, TVL, VML), jonka tehtävänä on määrittää verotettava tulo tai vahvistettava tappio. Veroilmoituksen laatijan on tärkeää ymmärtää molemmat maailmat — ja niiden väliset erot.

Miksi kirjanpidon tulos ei ole sama kuin verotettava tulo?

Erot syntyvät pääasiassa kahdesta syystä:

1. Jaksotuserot ovat väliaikaisia eroja: kirjanpidossa ja verotuksessa meno tai tulo huomioidaan eri tilikaudella.

2. Laajuuserot ovat pysyviä eroja: osa kirjanpidon menoista ei ole verotuksessa vähennyskelpoisia, ja osa kirjanpidon tuloista voi olla verotuksessa verovapaita.

Kirjanpidon ja verotuksen erojen vuoksi verolaskelma on olennainen osa tilinpäätöstä ja veroilmoituksen laatimista.

Verolaskelma – silta kirjanpidosta verotukseen

Verolaskelman avulla kirjanpidon tulos oikaistaan verotettavaksi tuloksi. Se toimii myös kirjanpidon tositteena ja varmistaa veroilmoituksen oikeellisuuden.

Kirjapidon tulosta oikaistaan seuraavasti:

Lisätään vähennyskelvottomat kulut, esimerkiksi:

• Tuloverot ja muut välittömät verot
• Veronkorotukset ja viivästysseuraamukset
• Sakot ja muut rangaistusluonteiset maksut
• Edustusmenoista 50 %
• Käyttöomaisuusosakkeiden luovutustappiot

Vähennetään verovapaat tulot, esimerkiksi:

• Osingot oy:ltä oy:lle, muutoin osinkojen verovapaa osa
• Veronpalautusten korot
• Käyttöomaisuusosakkeiden verovapaat luovutusvoitot

Lisäksi kirjanpidon tulosta oikaistaan mahdollisilla hyllypoistoilla, varauksilla ja muilla kirjanpidon ja verotuksen välisillä eroilla. Lisäyksien ja vähennyksien jälkeen verotettavasta tulosta vähennetään aikaisempien vuosien vahvistetut tappiot, jotta saadaan selville lopullinen verovuoden verotettava tulo.

Verotuksessa huomioitavia asioita

Työmatkakulut

Verohallinnon matkakustannuskorvauspäätöksen mukaiset työmatkakulut voidaan vähentää yrityksen verotuksessa ja ne ovat saajalleen verovapaita. Omistajayrittäjän matkakulujen käsittely yrityksen verotettavaa tuloa laskettaessa riippuu yritysmuodosta.

Osakeyhtiön osakas

• Matkalaskua vastaan maksetut Verohallinnon päätöksen mukaiset verovapaat matkakorvaukset ovat vähennyskelpoisia yhtiön verotuksessa
• Jos osakkaalle maksetaan perusteettomia matkakorvauksia, seurauksena voi olla peitelty osinko:
  • yhtiölle vähennyskelvoton
  • osakkaalle veronalaista ansiotuloa
  • lisäksi sanktioita.

Henkilöyhtiön yhtiömiehet

• Vastuunalaiselle yhtiömiehelle matkalaskua vastaan maksetut Verohallinnon päätöksen mukaiset verovapaat matkakorvaukset ovat vähennyskelpoisia yhtiön verotettavaa tuloa laskettaessa.
  • Ilman matkalaskua maksetut perusteettomat korvaukset ovat vähennyskelvottomia yksityisottoja.
• Yhtiössä työsuhteessa olevalle äänettömälle yhtiömiehelle voidaan maksaa matkalaskua vastaan verovapaita matkakustannusten korvauksia ja ne ovat myös yhtiön verotettavaa tuloa laskettaessa vähennyskelpoisia.

Toiminimiyrittäjä

• Ei voi ”laskuttaa itseään”, eli ei voi maksaa omasta yrityksestään itselleen kilometrikorvauksia eikä päivärahoja
• Työmatkakulut voidaan vähentää verolomakkeella lisävähennyksenä verovapaiden korvausten enimmäismäärien mukaan.

Poistot – yksi keskeisimmistä jaksotuseroista

Pien- ja mikroyritykset voivat käyttää kirjanpidon poistoina EVL:n mukaisia enimmäispoistoja, jolloin poistoissa ei lähtökohtaisesti synny kirjanpidon ja verotuksen eroja.

Eroja syntyy, jos yritys haluaa kasvattaa verotettavaa tuloa jättämällä verotuspoistot vähentämättä (esim. hyödyntääkseen aiempien vuosien vanhenevia tappioita). Kun kirjanpidon poistot ovat suuremmat kuin verotuksessa vähennettävät poistot, syntyy verotukseen hyllypoistoja, joita voidaan käyttää verotuksessa vähennyksenä myöhemmin.

Varaukset – kirjanpidon ja verotuksen eri maailma

Pakolliset varaukset

• Kirjanpidossa pakollinen, kun tuleva meno on todennäköinen.
• Ei vähennyskelpoinen verotuksessa ennen kuin meno realisoituu.

Vapaaehtoiset eli verotusperusteiset varaukset

Nämä ovat verotuksessakin hyväksyttyjä:

• Toimintavaraus (koskee vain toiminimiyrityksiä, henkilöomisteisia henkilöyhtiöitä ja kuolinpesiä)
• Jälleenhankintavaraus
• Hinnanlaskuvaraus
• Takuuvaraus
• Asuintalovarauksen edellytykset ja enimmäismäärät määritellään omassa laissaan.

Arvopapereiden arvonalentumiset ja menetykset

Kirjanpidossa arvonalentuminen voidaan lähtökohtaisesti kirjata kuluksi, jos arvo on pysyvästi laskenut.

Verotuksessa:

• hyväksytään yleensä vasta lopullisena, useimmiten vasta konkurssin yhteydessä
• vähennysoikeus riippuu siitä, mihin omaisuuslajiin arvopaperi kuuluu (käyttöomaisuus, rahoitusomaisuus, vaihto-omaisuus, muu omaisuus/ TVL-tulolähde)
• jos voidaan vähentää, suoraan elinkeinotulosta vähennettäviä ovat vain rahoitusomaisuuden ja vaihto-omaisuuden arvonalentumiset ja menetykset.

Verovapaat tulot

Tavallisia verovapaita tuloja ovat:

• osakeyhtiöiden väliset osingot
• veronpalautusten korot
• käyttöomaisuusosakkeiden verovapaat luovutusvoitot (tietyin edellytyksin)

Haasteellisimpia ovat käyttöomaisuusosakkeiden myyntivoitot, joiden verovapaus riippuu tarkasta tulkinnasta – pelkkä 100 % omistus ei aina tee osakkeista käyttöomaisuutta.

Vahvistetut tappiot

Aikaisempina verovuosina vahvistetut tappiot ovat käytettävissä 10 vuotta tulolähteen verotettavaa tuloa vastaan. Tappiot menetetään, jos yli 50 % omistuksesta vaihtuu tappiovuoden alusta lukien laskettuna — ellei Verohallinto myönnä hakemuksesta käyttöoikeutta esimerkiksi:

• sukupolvenvaihdoksessa
• henkilöstöomistukseen siirtymisessä
• konsernin sisäisessä järjestelyssä.

Kirjanpidon ja verotuksen erot vaikuttavat myös omistajayrittäjän verotukseen

Henkilöosakkaan saama osinko verotetaan osakkeen matemaattisen arvon perusteella, joka lasketaan nettovarallisuudesta. Henkilöyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen ja toiminimiyrittäjän yritystulon pääomatulo-osuus lasketaan myös nettovarallisuuden perusteella.

Nettovarallisuus ei yleensä ole sama kuin taseen oma pääoma, koska:

• varat arvostetaan varojen arvostamislain mukaan
• kiinteistöjen, arvopapereiden ja kaluston verotuksellinen arvo voi poiketa tasearvosta
• kirjanpidossa tehdyt arvonkorotukset ja arvonalennukset eivät välttämättä vaikuta verotuksen nettovarallisuuteen.

Yhteenveto: kirjanpito on verotuksen pohja, verolainsäädäntö ratkaisee verotettavan tulon

Luotettava kirjanpito on lähtökohta veroilmoitukselle. Verotettava tulo tai vahvistettava tappio lasketaan verolaskelman avulla oikaisemalla kirjanpidon tulosta verolainsäädännön mukaisesti.

Siksi:

• yrityksen veroilmoitus on aina asiantuntijatyötä
• verotuksen erityissäännökset on tunnettava
• virheistä voi seurata merkittäviä veronkorotuksia ja sanktioita

Kun kirjanpidon ja verotuksen erot ymmärretään ja dokumentoidaan oikein, veroilmoitus toimii kuten pitää — ja yritys voi optimoida verotuksensa lain sallimin keinoin.