Kansainvälisen kaupan säännöt

Kansainvälinen kauppa käy, auttaa lainsäätäjä siinä tai ei. Kansainvälisiä sopimuksia tehdään, vahinkoja aiheutuu rajojen ulkopuolella ja laskut jäävät maksamatta siitä huolimatta, onko kyseessä kotimainen toimija tai onko neuvotteluissa ollut mukana oikeuden ammattilainen. Monissa sopimuksissa on mukana välityslauseke, mutta välityslauseke itsessään ei vielä kerro, mitä sääntöjä riitaan sovelletaan. Välityslauseke ainoastaan ohjaa riidan välimiesmenettelyyn. Kaikkiin sopimuksiin ei voi sisällyttää välityslauseketta, vaikka mieli tekisi.

Kansainvälinen kauppa ja sovellettava laki – entä jos lainvalintaa ei tehdä?

Esimerkiksi sopimusta laatiessa voi tulla tilanteita, joissa ei päästä yksimielisyyteen sovellettavasta lainsäädännöstä (Suomen laki vai sopimuskumppanin ulkomainen laki). Tällöin toisinaan jätetään sopimatta sovellettavasta laista, jotta sopimus saadaan solmittua. Mikäli haluaisi tietää, mitä sääntöjä sovelletaan ilman sopimuslauseketta sovellettavasta laista, voi sen selvittää EU-asetusten perusteella.

Lainsäädäntö ja kansainvälinen kauppa – sekamelskasta järjestykseen?

Yhtenäisen EU-sisämarkkinan luomisen jälkeen muun muassa tavaroiden ja palvelujen tarjoamisen vapaudella on luotu sisämarkkinajärjestelmä, jossa yrityksiä houkutellaan käymään valtioiden rajat ylittävästi. Järjestelmä luotiin pitkälti periaatepohjaisesti ja toteutus jäi aluksi käytännön varaan. Kun ongelmia alkoi ilmetä yritysten ja yksityisten henkilöiden välisissä suhteissa, vastauksia ongelmiin löytyi suunnilleen yhtä monta kuin jäsenvaltioita sisämarkkinoilla.

Myöhemmin sopimuksiin ja vahingonkorvauksiin sovellettavaan lakiin, kansainvälisten riitojen oikeuspaikkaan (yleistoimivalta) sekä ulkomaisten tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon kehitettiin järjestelmä, jonka tarkoitus oli yksinkertaistaa velkomusten, sopimusten ja vahingonkorvausten varsinainen toteuttaminen EU-alueella. Tätä järjestelmää kutsutaan mannereurooppalaisittain kansainväliseksi yksityisoikeudeksi, ja se soveltuu lähestulkoon kaikkeen, muun muassa sopimuksiin, rahoitusinstrumentteihin, takaisinsaantiin, tietosuojaan, vakuutuksiin, kuljetuksiin ja vahingonkorvaukseen. Myös kiinteään omaisuuteen (esimerkiksi kiinteistö) liittyvät kysymykset ovat sellaisia, johon voidaan soveltaa EU-asetuksia.

Mitä kansainvälinen kauppa tarkoittaa suomalaiselle yritykselle?

Mitä tämä järjestelmä sitten käytännössä tarkoittaa? Toisaalta se tarkoittaa sitä, että teoriatasolla suomalaisen yrityksen pitäisi pystyä velkomaan saataviaan, panemaan täytäntöön rajat ylittäviä sopimuksiaan ja vaatimaan mahdollisia vahingonkorvauksia EU-alueella lähes yhtä saumattomasti kuin Suomessa. Toisaalta se tarkoittaa sitä, että myös suomalaiseen yritykseen voidaan kohdistaa vastaavia vaatimuksia toisesta EU-jäsenvaltiosta.

Mikäli tällaisia vaatimuksia tulisi suuntaan tai toiseen, löytyisi niiden perusta ja oikeutus lähtökohtaisesti EU-asetuksista tai yleissopimuksista, jotka ohjaavat kansainvälisiä velkomuksia, sopimuksia ja vahingonkorvauksia. Perhe- ja jäämistöoikeudellisissa suhteissa vastauksia voi löytyä myös pohjoismaisista sopimuksista. Toisinaan, täysin yllättäenkin, saattaa aiheesta löytyä myös kotimainen laki, jonka säännöt koskevat rajattua ryhmää oikeustoimia, kuten irtaimen kauppaa, vakuutuksia tai vaikkapa pohjoismaista täytäntöönpanoa.

Aihealueeseen liittyvät suomalaiset lainsäädäntöratkaisut eivät ole täysin johdonmukaisia, joten oikeudellinen ongelmanratkaisu edellyttää hienovaraista tulkintaa. Suomalainen oikeuskäytäntö aiheesta on vähintäänkin niukkaa. Euroopan unionin tuomioistuimessa ratkaisukäytäntöä toisaalta on jo varsin runsaastikin.

Mikäli sinä kohtaisit ongelman, jossa ulkomainen yritys tai yksityishenkilö yrittäisi haastaa sinut oikeuteen ulkomailla – tai toisaalta – jossa sinä tai yrityksesi itse haluaisit saattaa vastapuolen maksuvelvolliseksi ulkomailla, voit saada apua Talenomin konsultointipalveluista.